Tein etukäteen paljon suunnitelmia tälle vapaalle viikolle. Opiskelua, kaappien läpikäymistä, varaston tyhjennystä ja ylimääräisten tavaroiden myyntiä, urheilua, aftereita kavereiden kanssa ja unta, paljon unta sekä äitienpäivänä saadun hierontalahjakortin lunastaminen. Paljon oli siis ohjelmaa ja tavoitteita, miniprojekteja siellä täällä.

Ja kuinkas kävikään? Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen viisi tuntia somen selausta taustalla televisio päällä ilman, että edes katsoin siihen suuntaankaan. Toisena iltana sentään oli ryhmäliikuntaa salilla ja sen jälkeen rentoutumista sohvalla, puhelin kädessä. Kolmantena päivänä oli työjuttu, mistä artikkelin otsakekuvakin on otettu niin tuli laitettua ihan työvaatteet päälle ja lisäksi ilta meni ihanan sosiaalisesti sovituilla kaveritreffeillä. Neljäntenä päivänä tuli itsetuntokriisi töiden kanssa ja kompensoimiseksi tein töitä iltaan saakka. Loppuilta puhelin kädessä sohvalla. Ei täysi success.

On se jännä miten puhelin vie mennessään! Toki, moni asia on itsekurista ja päätöksistä kiinni, mutta tuo viikko meni vähän kuin ohi ilman mitään edistystä aiottujen miniprojektien suhteen. Toki oli ihana vaan olla myös ilman vastuita, mutta kotona oli kieltämättä todella hiljaista ja oli perhettä ikävä. Ei minusta enää olisi yksineläjäksi.. Seuraavalla viikolla saa taas murehtia sitä miten ei ole aikaa toteuttaa mitään to-do -listalta.

Löytyykö vastaavia kokemuksia vai oliko tämä vaan minun pohjanoteeraus?

Artikkeli Me, Myself and I julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

I can do it all – no I can’t. Työ ja lapsiperhearki pyörivät nyt oikein kivasti ja pari kertaa viikossa saan käytyä jumpassakin. Siihen kaikki aika pitkälti meneekin. Viime syksynä vähän tätä osasin aavistaakin, kun opiskeluita suunnittelin, mutta aikaa on naftisti muuhun, kuin työhön ja perhe-elämään. Muu on tässä kohtaa siis opiskelu ja blogin kirjoitus, taloprojektista puhumattakaan.. Käynnissä on ruuhkavuodet.

Tammi-maaliskuun olin teknisesti opintovapaalla hoitovapaan sijaan ja aloitin YAMK-opinnot. Sain suoritettua kolmessa kuukaudessa kaksi kurssia, joista toinen oli täysin itseopiskeltava kurssi. Tämän sain loppurutistuksella loppuun, kun koko muu perhe lähti toiselle paikkakunnalle sukuloimaan kokonaiseksi viikonlopuksi ja minä jäin kotiin. Sain kurssityön palautettua 10 minuuttia ennen perheeni paluuta kotiin. Mutta siis milloin seuraava yksinoloviikonloppu onnistuisi?! Ei ihan heti. En siis halua käyttää aikuisten aikaa opiskeluun iltaisin, kun lapset nukkuu ja aamulla minusta ei ole heräämään viideltä, jotta saisin edistettyä omia asioita ennen muun perheen heräämistä. Tämä oli tiedostettu haaste ja nyt yritän vähitellen löytää sieltä täältä aikaa seuraavien kurssien suorittamiseen. Syksylle olisi useita kursseja luvassa ja osassa ryhmätyöpakko, joten niihin kursseihin osallistuminen näyttää nyt kyllä heikolta.

Blogin kirjoittaminen. Hiljaista on ollut alkuvuoden jälkeen. Nyt alkaisi olla taas asioita kerrottavaksi, mutta vaikea löytää aikaa tällekään. Yritän tsempata tässä, sillä pyörät alkavat taas ehkä liikkua eteenpäin taloprojektimme suhteen. Vihdoin.

24 tuntia jaettavaksi

Ruuhkavuodet terminä resonoi nyt vahvasti minulla. Ruuhka ei ole minun tapauksessa kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Meillä on hyvä systeemi puolisoni kanssa ja tehdään asiat yhdessä tai vuorotellen ja arki toimii hyvin. Ruuhka on ajan puutetta tai käytettävissä olevan ajan jakamista eri streamien välillä. Aika tai kaista ei riitä siis tekemään kaikkea missä haluaisi olevan mukana vaan tekemistä tulee priorisoida. Vuorokauden 24 tuntia pitäisi jakaa jotenkin perheen, leipätyön, unen, taloprojektin, harrastusten, opiskelun ja blogin välillä. Haastava yhtälö tai palapeli. Nostan hattua heille, jotka näitä edistävät yhtäaikaisesti ja onnistuvat!

Täytyy myöntää, että en kyllä edes yritä ”tehdä kaikkea”. En halua ajaa itseäni stressin kautta loppuun ja kokea riittämättömyyttä kaikilla elämäni osa-alueilla. Nuorempana ajattelin, että voisin olla sellainen henkilö, joka siihen pyrkii, mutta en koe nyt saavani sen tavoittelusta sellaista hyötyä millaista panostusta se vaatisi. Haluaisin yhä voida tehdä enemmän, mutta se onkin sitten taiteilua palkkatyöhön käytettävän ajan ja harrastamiseen ja opiskeluun käytettävän ajan välillä, sillä perheajasta en aio tinkiä ja unesta en voi. Eli ei vieläkään ihan sitä kaikkea saisi, mutta pienemmissä palasissa sopivalla kombolla voisi saavuttaa mielenkiintoisia lopputuloksia.

Tavoitteletko sinä kaiken saavuttamista vai onko sellainen käynyt mielessäkään?

Artikkeli I can do it all julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Paluu toimistolle

Työarjen rutiinit ovat olleet tervetulleita. Alkuvuodesta minulla oli keskustelu esihenkilön kanssa töihin paluun ajankohdasta ja tulevista työtehtävämahdollisuuksista ja koin jopa intoa paluusta työelämään. En ollut odottanut innokkuutta, sillä nautin suunnattomasti omista aikatauluistani ja mahdollisuudesta päiväuniin milloin itse haluan. Huomasin kuitenkin kevään mittaan, että olin ollut kotona jo tarpeeksi pitkään ja olo alkoi olla kärsimätön. Lapsi on ihanan ja hänen kanssa oli kiva olla kotona, mutta olin katsellut kodin seinä jo vuoden, kaipasin jo vaihdosta. Ehkä osa innosta tuli myös siitä, että meidän yksivuotias kuopus ei olisi menossa vielä päiväkotiin, vaan jäisi isän kanssa kotiin vielä. Eli ei ollut stressiä jaksamisesta tai huolta lapsen pärjäämisestä ilman meitä vanhempia.

Huhtikuun alussa työt siis kutsuivat. Arkirutiineissa minun homma on viedä esikoinen päiväkotiin ja siitä olen jatkanut toimistolle. Olen siis ihan mennyt työpaikalle etäilyn sijaan ja se on ollut tosi jees. Toimistolla käy väkeä enemmän nyt, kuin pariin viime vuoteen ja siellä on kahvia keitettynä – koko ajan. Työskentely samassa tilassa kollegoiden kanssa antaa minulle buustia tehdä töitä itsekin ja keskittyminen on minulla ollut aina helppoa pienen hälinän keskellä.

Työkuorma on ollut vielä kevyt uusien tehtävien myötä, joten työpäivät eivät ole venyneet ja työkonetta ei ole tarvinnut kotona enää avata työpäivän jälkeen. Eli kotona on saanut ihan vaan olla lasten ja puolison kanssa kotiasioiden ympärillä. Nyt ainakin tuntuu työ- ja kotiasiat olevan hyvin tasapainossa.

Vastuunvaihto

Kuopuksen ja esikoisen kanssa vietetyt kotiajat ovat olleet ihania, mutta tänä keväänä alkoi kotiäitiys tuntua jo riittävältä. Kaipasin jo takaisin töihin ja omien ajatusten ja töiden pariin. Meillä oli tiedossa alusta alkaen, että puolisoni jää kuopuksen kanssa kotiin viettämään omat vanhempainvapaapäivänsä loppuun, joten vastuunvaihto oli hyvissä ajoin tiedossa. Oli helppoa palata työelämään, kun tiesi, että lapsi viihtyy isänsä kanssa ja saa jäädä vielä kotiin. Puolisoni odotti myös yhteistä aikaa meidän tytsin kanssa, joten oli todella kiva, että he saavat oman ajan kotona yhdessä.

Yksi parhaista asioista vastuun vaihdon yhteydessä oli yövastuun vaihto. Olen ollut vuoden verran vastuussa yöheräämisistä 6/7 yötä viikosta ja heräsin todella herkästi pieniinkin yöllisiin kitinöihin. Meidän yksivuotiaalla on ollut vaikeita yöjaksoja eri syistä ja hän ei siis vieläkään nuku yötä itkemättä. Tytön luona joutuu käymään yhä yksi tai kaksi kertaa yössä, joten yöt ovat katkonaisia. Töihinpaluun alussa ehkä noin viikon verran jouduin välillä töikkimään miestäni hereille ja katsomaan tytön perään, mutta sitten tässäkin tapahtui muutos. En enää heräile kitinöihin, vaan mieheni on se joka havahtuu ja nousee. Minulla on siis uniaika kasvanut ihan merkittävästi, mikä sekin auttaa palautumisen kanssa paljon. Yksi pahimmista peloista töihin paluun suhteen oli väsymys. Pelkäsin, että nukahtelen työpöydän ääreen ja keskittyminen olisi todella vaikeaa. Näin ei ole tapahtunut, joten ihan tuntuu lottovoitolta tämä vaihdos!

Töihinpaluu top 3

1. Työpukeutuminen! Olen vetänyt tämän ehkä pari astetta vielä näyttävämmäksi, kuin mitä aiemmin tein. Trikoissa vietetyn vuoden jälkeen nautin suunnattomasti korollisten kenkien kopinasta toimiston käytävillä, jokapäiväisen huulipunan tuomasta näyttävyydestä kasvoilla ja näyttävistä (jopa värikkäistä) työvaatteista, joiden kanssa täytyy vähän vetää vatsaa sisään, että istuu paremmin.
2. Ajoittain koen tietäväni asioista jotain.. Itsevarmuus on kasvanut ja vähemmän ajattelen olevani aloittelija alallani. Työtehtävä muuttui hieman enemmän konsultoivaan suuntaan ja koen, että minulla on oikeasti annettavaa sekä työnantajalleni että asiakkaille. Voimaannuttavaa!
3. Päiväsaikaan huolehdin vain itsestäni. Älykelloni mukaan lataudun työpäivien aikana. Saan keskittyä asioihin pidempiä pätkiä, saan aikaiseksi asioita, en ole vastuussa kenestäkään toisesta ennen kotiin palaamista. Ihan huippua!

Miten sinulla on sujunut vanhempainvapaalta töihin paluu?

Artikkeli Töihinpaluu julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Talo

Moni asia on viilattu pitkälle taloprojektin kanssa. Talon oikovedokset ovat valmiina, lupakuvat ovat rakennusvalvonnassa kuittausta vaille valmiit, tontin maaperätutkimukset ovat valmistuneet ja talo pyörii valmiina meidän mielissämme. Rakentamisen aloitusajankohta vaan on auki. Taloprojektin ollessa nyt hiljaiselossa on aikaa keskittyä muihin asioihin.

Opiskelu

Opiskelut alkoivat tammikuussa ja ensimmäinen kurssi on pitkällä käynnissä ja seuraavia alkamassa lähiviikkoina. Opiskelut vievät aikaa, kuten oli tiedossakin, mutta vielä melko vähän opiskelu on vienyt aikaa pois perhe-elämältä. Pitkälti opintoihin on riittänyt arkipäivistä kuopuksen päiväunien ajat. Itsenäinen työskentely sujuu hyvin, mutta jonkin verran uuden oppimista on ollut ryhmätyön teko etänä kahdeksan muun ryhmäläisen kesken. Opintojen aiheet ovat onneksi mielenkiintoisia. Ensimmäisen kurssin teema on ilmastonmuutos syine, seurauksineen ja miten kaupunkialueilla muutokseen tulisi varautua ja vaikutuksia lieventää.

Kurssien kestäessä toista kuukautta niin tässä pohdin, että miten saan aikuiskoulutustukeen vaadittavat opintopisteet kasaan tästä alkuvuodelta kun olen opintovapaalla. Nyt ei siis rahaa tule mistään, ellen hae aikuiskoulutustukea. Tukea varten täytyy kuitenkin joka kuukausi saada 4:n opintopisteen verran kasaan opintoja. Pitänee ottaa valinnaisia opintoja mukaan tähän rinnalle, kerkesin asiasta jo tiedustella tutoropettajaltanikin.

Oma kunto

Alkuvuodesta on löytynyt aikaa on myös vähän harrastaakin, sen verran mitä keski-ikäistyvän kropan prakailuilta pystyn. Minulla tuntuu joku paikka olevan kipeä tai epäkunnossa vähän väliä. Loppuvuosi ja pitkälle tammikuuhun saakka yskin keuhkoputkentulehduksen kourissa pari kuukautta putkeen. Alkuvuodesta polvi kipuili ja muutama päivä sitten tuli noidannuoli, kun lykkäsin märkää lunta mäen päälle. Joko tosiaan ikä alkaa vaikuttaa tai sitten vanhempainvapaan aikana vähentynyt lihaskuntoilun määrä rapauttaa kroppaa ihan uudella tavalla.

Mutta siis, nyt kun valoisuus lisääntyy, niin päivät tuntuvat pidemmiltä ja tuntuu, että olisi enemmän tunteja päivässä jaettavaksi eri asioihin. Urheilemassa käyminen ei tunnu enää yhtä työläältä ajatukselta kuin talven pimeimpinä kuukausina. Kevättä kohti liikkuminen lisääntyy luonnostaan, kun lasten kanssa tai yksinkin viihtyy ulkona pidempiä aikoja. Kuntoilun kanssa tulee tehdä ryhtiliike tässä muutenkin, jotta salikortin kasvaville taksoille saa vastinetta ja ennen kaikkea kroppa pysyisi arjen menossa mukana.

Työt

Töihin palaamisen ajankohta häämöttää lähitulevaisuudessa. Huhtikuun alussa on paluu leipätyön pariin. Yksi keskustelu esihenkilön kanssa oli tammikuussa paluun ajankohdasta ja työn sisällön suunnitelmista ja maaliskuussa palataan vielä asiaan. Oli itse asiassa todella hyvä ja lupaava keskustelu ja sen myötä paluu töihin alkoi tuntua ihan kivalta asialta pitkän poissaolon jälkeen. Tehtävänkuva tulee vähän muuttumaan, mutta IT-alan konsultointitehtävistä ja asiakastyöstä on edelleen kyse.

Haikeutta töihin palaamisen suhteen tuo se, että tällaista taukoa työelämästä ei ole enää tulossa. Nyt on tämän vuoden ajan saanut viettää paljon aikaa pienten lasten kanssa, nukkua ajoittain päikkäreitä, tehdä blogijuttuja ja aloittaa opiskelutkin. Työ tulee viemään ison ajan päivästä keväästä eteenpäin niin elämäni rytmi muuttuu taas isosti.

Kevättä kohti

Kevättä kohti mennään ja paljon asioita on vielä tulossa opintovapaan/hoitovapaan aikana. Ensi viikolla risteilyhommaa perheen kanssa ja kyläilyä ystävien luona, maaliskuussa sukulaisvierailuita ja kuopuksen 1-vuotissynttärit ja reissu Lappiin. Opiskelua, unirytmin korjailua, kuopuksen unikoulua ja muita projekteja sitten kaikki ajat näiden välissä.

Artikkeli Alkuvuoden kuulumisia julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Minä en ole innokkain jouluihminen koristeiden ja koko lahjashown osalta, mutta jouluruokaa odotin kyllä. Olin monta viikkoa jo odottanut porkkalan valmistumista, vegekaviaari-smetana-saaristolaisleipäövereitä ja punaviinin nautiskelua suklaiden kanssa.
Toki jouluruokaa tai -ruokia voisi syödä muulloinkin kuin jouluna, mutta joidenkin osasten työläs tai aikaa vievä valmistus ei nappaa normiarjessa. Ja toki ihanista jouluruoista haluaa pitää ihanuuden elossa pitämällä ne jouluun liittyvinä asioina, spesiaaleina.

Porkkanalohi eli porkkala

Jouluruokaviikko alkoi pari päivää ennen joulua itsetehtävien osasten valmistelulla. Ensimmäiseksi teimme porkkalaa. Kuorelliset, pestyt porkkanat peitetään merisuolalla ja laitetaan kypsymään uuniin. Jäähtyneet porkkanat kuoritaan ja höylätään ohuiksi siivuiksi. Marinadissa siivujen annetaan maustua yön yli ja sitten on valmista porkkanakalaa eli porkkalaa! Reseptejä porkkalaan löytyy netistä, me olemme aina tehneet Chocochilin ohjeella.

Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on ihanan maukas ja mehevä, makea ja suolainen yhtä aikaa. Kokeilin saaristolaisleipää tehdä itse ja ensimmäistä kertaa vegaanisesti varmaan neljä tai viisi vuotta sitten ja siitä tuli traditio heti. Saaristolaisleivät olen tehnyt aina Hellan ja viinilasin välissä -blogin ohjeella.
Ohjeessa piimä korvataan appelsiinimehulla, muuten ohje taitaa olla pitkälti sama kuin perusreseptissä. Itse en huomaa herkullisuutta heikentävää eroa appelsiinimehun ja piimän välillä.

Seitankinkku

Seitankinkku on mieheni juttu, mutta siitäkin pari kuvaa. Tekoprosessi on karsean näköinen ja tuotos aika ällö massa, mutta lopputulos on hyvän makuinen ja vetää vertoja kaupan valmiille seitan- ja muu-kinkuille. Mies teki nämä seitankinkut K-ruoka.fi ohjeella.

Jouluruokien nautiskelua

Joulupöytään kuului näiden lisäksi kaikenlaista muutakin. Ruokaa oli ja sitä tuli syötyä monena päivänä. Suklaata, karkkia ja viiniä hankimme joulunaikaa varten sen verran, ettei mikään loppuisi kesken. Näitä herkkuja tuli nautiskeltua jouluruoan lisäksi aterioilla sekä niiden väleissä.

Jouluruokaviikko on nyt ohi. Ihania ruokia ja herkkuja oli, mutta nyt on todella kiva palata tavallisen ruoan pariin taas!

Artikkeli Jouluruokaviikko julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Projektit etenevät

Isoja päätöksiä talokaupasta ja opiskelupaikan vastaanottamisesta on tehty viime viikkoina, mutta nyt asiat etenevät pienemmällä vaihteella rullaten eteenpäin. Taloprojektin suhteen keittiön suunnittelu ja kiintokalustesuunnittelu jatkuu ja yritämme päättää värivaihtoehtoja kaapistoihin. Alkuvuodesta on heti seuraavat tapaamiset näiden edistämiseksi, joten päätöksiä pitää pystyä pian jo tekemään.

Nykyinen koti menee myyntiin uudelleen alkuvuodesta ja teimme välityssopimuksen juuri uuden välittäjän kanssa. Joulun välipäiville on sovittu asunnon valokuvaus ja loppiaisen jälkeen laitetaan taas ilmoitus liveksi. Toivotaan todella, että saadaan meidän nykyinen ihana koti kaupaksi, jotta pääsisimme eteenpäin taloprojektin kanssa ja sopimaan toimitusaikatauluja talotoimittajamme Dekotalon kanssa ja kalenteroimaan mahdollista muuttopäivää.

Tammikuun alussa alkaa opiskelut ja se jännittää vähän. Aihe on mielenkiintoinen ja odotan ensimmäisten kurssien alkua todella, mutta ajan riittävyys lapsiperhearjessa on vielä vähän auki. Aloittamalla ja kokeilemalla selviää! Työpaikalle ilmoitin opiskeluajatuksesta ja tarvitsenkin heidän suostumuksen aikuiskoulutustuen hakemista varten. Hakemus siihen pitänee laittaa vetämään mahdollisimman pian.

Jouluvalmisteluita

Eikä siinä vielä kaikki, ei vuosi ole purkissa vielä. Joulu on vielä edessä! No, joulu ei ole projekti ja suorittamista, mutta ennen sitä on jonkun verran työtä edessä vielä. Lahjat hankittiin shoppailupäivänä kaikki yhdellä kerralla ja lahjojen paras osuus on vielä edessä; paketointi. Rakastan paketointia. Jos paketointia voisi tehdä palkkaa vastaan ja elättää sillä lapsiperhettä niin tekisin sitä työkseni. Mutta siis, paketointiprojekti on vielä edessä ja illat hupenee.

Kodin virittäminen joulutunnelmaan on enimmäkseen mieheni hommaa. Hän ripusti tänäkin vuonna ikkunoihin joulutähtiä ja valoja jo marraskuun puolella. Minä olen yrittänyt taas motivoida esikoistani jouluaiheiseen askarteluun siinä heikosti onnistuen, mutta hetkeksi innostuin asiasta itse kuitenkin.

Jouluisin vedämme pyhät ihan oman perheen kesken ilman sukulaisia, joten ruokapuoli menee ihan puhtaasti oman maun mukaan. Se vähentää huomattavasti kokkausstressiä, mutta toki juttuja pitää omaan joulupöytäänkin valmistella, ja osa hyvissä ajoin.

Meidän perheemme on sekaani-kasvis-vegaani -kombo, josta minä olen ainoa joka syö lihaa joskus. En syö sitä kuitenkaan juuri koskaan kotona, joten perinteistä kinkkua meillä ei kaivata, vaan teemme itse ja joskus hankimme valmista seitankinkkua. Kalaa ei kotona syödä myöskään, mutta olen aivan rakastunut vuosia sitten porkkalaan ja sitä teemme ison satsin minua ja puolisoa varten. Lapset ei diggaa siitä, vielä.
Minun tontilla on vuosittain saaristolaisleipien teko ja se on varmaan taas ensimmäinen ”joulukokkaus” joku ilta, kun pörssisähkö on halpaa Eli saaristolaisleipä, porkkala ja seitankinkku tehdään vähän ennen joulua ja kaikki loppu ruoka on sitten jouluaattona tehtävissä.

Joulun juhlintaa

Lukukauden päätös on aina koulussa ja harrastuksissa ja työpaikoilla varsinkin joulua ennen juhlittava asia. Ensi viikolla on esikoiseni päiväkodilla juhla aamutapahtumana ja bonuslasten joulujuhlallisuuksia on ollut jo kuluvalla viikolla koulussa ja harrastuksissa. Puolisoni työpaikalla järjestetään myös vuosittain pikkujoulut koko perheelle ja siellä vietimme tällä viikolla yhden iltapäivän. Mieheni jatkoi sieltä suoraan tyttärensä koululle tanssiaisia katsomaan.

Oma työnantajani taisi unohtaa lähettää kutsun työpaikan pikkujouluihin, mutta annettakoon anteeksi, olenhan vanhempainvapaalla. Kavereiden kanssa kuitenkin on parit pienet pikkujoulut tai näkemiset joulukuulle saanut järjestymään, ensi viikolla toinen niistä keikkailtaan huipentuen. Jouluaaton aattona olisi vielä yksi pikkujoulu-nyyttäri omassa taloyhtiössämme pihalla, mutta siitä eteenpäin alkaa joulun fiilistely pyhien ajaksi ja poistumme kotoa vain ulkoilemaan.

Artikkeli Loppuvuoden kuulumisia julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Useimmiten turvallisuusasioista olemme keskustelleet silloin, kun parin ison turvallisuuspalveluita tarjoavan yrityksen edustaja on käynyt ovella ja tarjonnut turvapakettia. Emme ole lähteneet näihin mukaan, kun emme ole kokeneet palvelua tarpeelliseksi rivitalossa asuessamme, mutta omakotitaloon näitä palveluita haluamme kyllä. Sattuneista syistä johtuen, olemme törmänneet eri turvapalveluiden tarjoajiin ja olemme kallistuneet sen puoleen, että otammekin käyttöön näitä jo nyt.

Älylukko

Olemme pohtineet vuoden verran älylukon hankkimista meidän nykyiseen kotiimme. Minä en asialle ole lämmennyt hankintaan saakka, sillä me aikuiset olemme kaikki aika tarkkoja avaimien kanssa – minä itse taidan olla heikoin lenkki tässä perheessä – ja rivitalossa asuessa on huoltoyhtiö avaamassa lukossa olevaa ovea kohtuu nopealla aikataululla, olen kokeillut.

Omakotitaloprojektin suunnittelun myötä sovimme, että otamme älylukon sitten uuteen taloomme. Kuluvalla viikolla kuitenkin huomasimme, että samainen lukko on hyvässä tarjouksessa. Ostimme lukon jo nyt, vaikka mahdollinen muutto omakotitaloon on vielä vähintään vuoden päässä. Muuttoa odotellessa, lukon saa asennettua meidän rivitalokodin ulko-oveen ja saamme lukon hyötykäyttöön jo nyt. Lukko on asennettavissa oveen ilman uusien reikien tekoa ja siten myös ennallistettavissa alkuperäiseen lukkoon. Saamme siis älylukon mukaan, kun muutamme pois

Yale Doorman L3 on se meidän valitsema älylukko. Markkinoilla on olemassa muitakin älylukkoja, mutta olemme kuulleet paljon positiivista kokemusta tästä Yalesta, joten siihen päädyimme. Yale Doorman L3 on siis lukko, jota voi käyttää koodilla tai jopa puhelimen kautta (jos hankkii wifi-lisälaitteen) ja se tunnistaa puhelimen sovelluksesta, kun olen lähellä ovea ja osaa avata lukon ilman kosketustakin. Odotan näitä ominaisuuksia ja niiden testaamiseen pääsemistä. Kirjoitan tänne lukon käytön kokemuksista, kun pääsen testailemaan siitä.

Turvapalvelu

Samoihin aikoihin omakoti-messuilla käydessämme kiinnostuimme turvapalvelun hankkimisesta. Muutaman palveluita tarjoavan yrityksen vertailun jälkeen päätimme ottaa käyttöön älylukon lisäksi Verisuren tarjoaman turvapaketin. Palveluun sisältyy videokameroita, hälytysjärjestelmä, kosteus- ja savuvahteja sekä sovelluksen, mistä voi kodin tilannetta seurata etäältä. Etäseuranta on kätevää, kun välillä iskee epävarmuus siitä, että onko kotona kaikki hyvin niin jatkossa tilanteen voi itse halutessaan tarkistaa mobiilisovelluksen kautta.

Päädyimme Verisureen, sillä heidän palvelu tuntuu varmalta ja vakuuttavalta ja turvalaitteet saa siirrettyä vaivattomasti nykyisestä kodistamme uuteen omakotitaloon, vaikka palvelussa tulisi tauko väliaikaiseen asuntoon muuttamisen myötä. Tästä Verisuren kokonaisuudestakin lisää, kun kerään vähän käyttökokemusta. Kokonaisuus vaikuttaa ainakin nyt kattavalta!

Asennuspäivä

Turvalaitteet asennettiin meille samana päivänä. Asennuspäivänä Verisuren asentaja asensi omat laitteet ensin ja sitten perään mieheni kävi Yale Doormanin kimppuun. Omatoiminen asennus meni suurimmaksi osaksi hyvin, mutta viimeisen palasen kanssa piti vähän sovitella pidempään, jotta palaset loksahtivat paikalleen. Eli itsenäisesti oli asennettavissa, mutta pientä kärsivällisyyttä tarvitsi kylkeen.

Hienoa näissä kahdessa palvelussa on se, että nämä synkkaavat yhteen. Eli kun avaan oven Yalella, osaa tämä ilmoittaa Verisuren laitteelle, että hälytyksen voi laittaa pois päältä. Molemmat toimivat itsenäisesti myös sovellusten kautta, joten puhelimella on helppo seurata mitä kotona tapahtuu ja kuka on liikkunut sisään tai ulos viimeksi. Älyä kotiin!

Artikkeli Kodin turvaaminen julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Olen elämääni todella tyytyväinen. Olen saanut ja saavuttanut paljon ja asiat ovat oikein mukavasti. Elämä olisi hyvää, vaikka asiat jatkuisivat nykyisellään pitkälle tulevaisuuteen! Mutta, tavoitteita saa ja pitää olla

Tällä hetkellä iso tavoite on oman omakotitalon suunnittelu ja toteutus. Se on ollut minulla ja puolisollani puheissa jo usean vuoden ajan, mutta vasta keväällä 2023 aloimme ajaa asiaa eteenpäin. Nyt, puoli vuotta myöhemmin asiat alkavat vähitellen konkretisoitua. Siitä lisää pian!

Taloprojektin lisäksi haaveilen merkityksellisestä työstä. Lasten myötä ja muutenkin, maapallon tulevaisuus ja elinkelpoisuus ovat mietityttäneet paljon. Onko meillä elinkelpoinen paikka asua vielä parin vuosikymmenen päästä.. Ilmastoahdistuksen myötä haluaisin tehdä työkseni jotain no, ilmastoystävällistä ja kestävään kehitykseen ja uusiin innovaatioihin liittyvää, jotain millä on oikeasti merkitystä tulevaisuuden kannalta. Tämä unelma oman työni muutoksesta kulkee eteenpäin mahdollisten opiskeluhaaveiden myötä. Nyt vanhempainvapaalla olisi ollut aikaa opiskella, mutta olen ollut liian ”kiireinen” aloittaakseni avoimen väylän kautta… No, tästäkin lisää myöhemmin.

Haaveita ja tavoitteita on lisäksi fyysiseen kuntoon liittyvät tavoitteet ja varallisuuden kehittämiseen liittyvät asiat perhettä ja parisuhdetta unohtamatta. Nämä kaikki ei ole välttämättä prioriteettijärjestyksessä, mutta ovat asioita, joita mietin ja joista tulen tännekin varmasti kirjoittamaan lisää.

Artikkeli Haaveet ja tavoitteet julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Olen maaliskuisen vauvan kanssa vanhempainvapaalla vielä kevääseen saakka ja kuvittelin tämän toisen lapseni kanssa olevani paljon aktiivisempi äippäloma-ajalla. Esikoinen on ns. koronavauva, eli syntyi silloin, kun kaikki käyttivät maskeja päivittäin ja mitään julkisia kokoontumisia ei järjestetty. Ei ollut perhekahviloita tai vauvatreffejä alueen äitien kanssa ja myös lounastelut omien kavereiden kanssa jäi aika vähäisiksi. Järki kuitenkin tuolloin pysyi päässä, sillä mieheni oli vauvavuodesta puolet kotona oman vaihtuvan työkuvionsa takia. Meillä oli tosi kiva vuosi kotona tuolloin enkä ottanut stressiä päivien täyttämisestä opiskeluilla tai muulla suunnitelmallisella tekemisellä.

Nyt tosien lapsen kanssa siis kotona ja suunnitelma oli keretä tehdä paljon kaikenlaista ennen töihinpaluuta. Vauva on kohta kahdeksan kuukautta vanha, joten kiire tulee itseni toteuttamiselle pian

Tämän blogin avulla jäsentelen mielessä olevia asioita ja työstän niistä konkreettisia. Muutoksia edessä, lisää niistä blogissani.

Artikkeli Aloitus julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.