Kesälomakausi on käynnissä perheelläni, minua lukuun ottamatta. No, mieheni on hoitovapaalla ja kuopus kotona tämän kanssa, mutta bonusteineillä on kesäloma ja myös 3-vuotiaamme on lomalla päivähoidosta. Perhe keksi ulkomaan reissun itselleen nyt kesän alkuun, jotain kivaa ohjelmaa kaikille lomalaisille. Minä jäin siis kotiin tekemään töitä. Heillä on kivat ohjelmat siellä ja minulla olisi kalenteri vapaa kaikesta. Tästä tulisi siis viikko vain minua varten, kotona olisi siis koiran lisäksi vain ”Me, Myself and I”
Tein etukäteen paljon suunnitelmia tälle vapaalle viikolle. Opiskelua, kaappien läpikäymistä, varaston tyhjennystä ja ylimääräisten tavaroiden myyntiä, urheilua, aftereita kavereiden kanssa ja unta, paljon unta sekä äitienpäivänä saadun hierontalahjakortin lunastaminen. Paljon oli siis ohjelmaa ja tavoitteita, miniprojekteja siellä täällä.
Ja kuinkas kävikään? Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen viisi tuntia somen selausta taustalla televisio päällä ilman, että edes katsoin siihen suuntaankaan. Toisena iltana sentään oli ryhmäliikuntaa salilla ja sen jälkeen rentoutumista sohvalla, puhelin kädessä. Kolmantena päivänä oli työjuttu, mistä artikkelin otsakekuvakin on otettu niin tuli laitettua ihan työvaatteet päälle ja lisäksi ilta meni ihanan sosiaalisesti sovituilla kaveritreffeillä. Neljäntenä päivänä tuli itsetuntokriisi töiden kanssa ja kompensoimiseksi tein töitä iltaan saakka. Loppuilta puhelin kädessä sohvalla. Ei täysi success.
On se jännä miten puhelin vie mennessään! Toki, moni asia on itsekurista ja päätöksistä kiinni, mutta tuo viikko meni vähän kuin ohi ilman mitään edistystä aiottujen miniprojektien suhteen. Toki oli ihana vaan olla myös ilman vastuita, mutta kotona oli kieltämättä todella hiljaista ja oli perhettä ikävä. Ei minusta enää olisi yksineläjäksi.. 😀 Seuraavalla viikolla saa taas murehtia sitä miten ei ole aikaa toteuttaa mitään to-do -listalta.
Löytyykö vastaavia kokemuksia vai oliko tämä vaan minun pohjanoteeraus?