Vai miten se menikään?
I can do it all – no I can’t. Työ ja lapsiperhearki pyörivät nyt oikein kivasti ja pari kertaa viikossa saan käytyä jumpassakin. Siihen kaikki aika pitkälti meneekin. Viime syksynä vähän tätä osasin aavistaakin, kun opiskeluita suunnittelin, mutta aikaa on naftisti muuhun, kuin työhön ja perhe-elämään. Muu on tässä kohtaa siis opiskelu ja blogin kirjoitus, taloprojektista puhumattakaan.. Käynnissä on ruuhkavuodet.
Tammi-maaliskuun olin teknisesti opintovapaalla hoitovapaan sijaan ja aloitin YAMK-opinnot. Sain suoritettua kolmessa kuukaudessa kaksi kurssia, joista toinen oli täysin itseopiskeltava kurssi. Tämän sain loppurutistuksella loppuun, kun koko muu perhe lähti toiselle paikkakunnalle sukuloimaan kokonaiseksi viikonlopuksi ja minä jäin kotiin. Sain kurssityön palautettua 10 minuuttia ennen perheeni paluuta kotiin. Mutta siis milloin seuraava yksinoloviikonloppu onnistuisi?! Ei ihan heti. En siis halua käyttää aikuisten aikaa opiskeluun iltaisin, kun lapset nukkuu ja aamulla minusta ei ole heräämään viideltä, jotta saisin edistettyä omia asioita ennen muun perheen heräämistä. Tämä oli tiedostettu haaste ja nyt yritän vähitellen löytää sieltä täältä aikaa seuraavien kurssien suorittamiseen. Syksylle olisi useita kursseja luvassa ja osassa ryhmätyöpakko, joten niihin kursseihin osallistuminen näyttää nyt kyllä heikolta.
Blogin kirjoittaminen. Hiljaista on ollut alkuvuoden jälkeen. Nyt alkaisi olla taas asioita kerrottavaksi, mutta vaikea löytää aikaa tällekään. Yritän tsempata tässä, sillä pyörät alkavat taas ehkä liikkua eteenpäin taloprojektimme suhteen. Vihdoin.
24 tuntia jaettavaksi
Ruuhkavuodet terminä resonoi nyt vahvasti minulla. Ruuhka ei ole minun tapauksessa kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Meillä on hyvä systeemi puolisoni kanssa ja tehdään asiat yhdessä tai vuorotellen ja arki toimii hyvin. Ruuhka on ajan puutetta tai käytettävissä olevan ajan jakamista eri streamien välillä. Aika tai kaista ei riitä siis tekemään kaikkea missä haluaisi olevan mukana vaan tekemistä tulee priorisoida. Vuorokauden 24 tuntia pitäisi jakaa jotenkin perheen, leipätyön, unen, taloprojektin, harrastusten, opiskelun ja blogin välillä. Haastava yhtälö tai palapeli. Nostan hattua heille, jotka näitä edistävät yhtäaikaisesti ja onnistuvat!
Täytyy myöntää, että en kyllä edes yritä ”tehdä kaikkea”. En halua ajaa itseäni stressin kautta loppuun ja kokea riittämättömyyttä kaikilla elämäni osa-alueilla. Nuorempana ajattelin, että voisin olla sellainen henkilö, joka siihen pyrkii, mutta en koe nyt saavani sen tavoittelusta sellaista hyötyä millaista panostusta se vaatisi. Haluaisin yhä voida tehdä enemmän, mutta se onkin sitten taiteilua palkkatyöhön käytettävän ajan ja harrastamiseen ja opiskeluun käytettävän ajan välillä, sillä perheajasta en aio tinkiä ja unesta en voi. Eli ei vieläkään ihan sitä kaikkea saisi, mutta pienemmissä palasissa sopivalla kombolla voisi saavuttaa mielenkiintoisia lopputuloksia.
Tavoitteletko sinä kaiken saavuttamista vai onko sellainen käynyt mielessäkään?