Tein etukäteen paljon suunnitelmia tälle vapaalle viikolle. Opiskelua, kaappien läpikäymistä, varaston tyhjennystä ja ylimääräisten tavaroiden myyntiä, urheilua, aftereita kavereiden kanssa ja unta, paljon unta sekä äitienpäivänä saadun hierontalahjakortin lunastaminen. Paljon oli siis ohjelmaa ja tavoitteita, miniprojekteja siellä täällä.

Ja kuinkas kävikään? Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen viisi tuntia somen selausta taustalla televisio päällä ilman, että edes katsoin siihen suuntaankaan. Toisena iltana sentään oli ryhmäliikuntaa salilla ja sen jälkeen rentoutumista sohvalla, puhelin kädessä. Kolmantena päivänä oli työjuttu, mistä artikkelin otsakekuvakin on otettu niin tuli laitettua ihan työvaatteet päälle ja lisäksi ilta meni ihanan sosiaalisesti sovituilla kaveritreffeillä. Neljäntenä päivänä tuli itsetuntokriisi töiden kanssa ja kompensoimiseksi tein töitä iltaan saakka. Loppuilta puhelin kädessä sohvalla. Ei täysi success.

On se jännä miten puhelin vie mennessään! Toki, moni asia on itsekurista ja päätöksistä kiinni, mutta tuo viikko meni vähän kuin ohi ilman mitään edistystä aiottujen miniprojektien suhteen. Toki oli ihana vaan olla myös ilman vastuita, mutta kotona oli kieltämättä todella hiljaista ja oli perhettä ikävä. Ei minusta enää olisi yksineläjäksi.. Seuraavalla viikolla saa taas murehtia sitä miten ei ole aikaa toteuttaa mitään to-do -listalta.

Löytyykö vastaavia kokemuksia vai oliko tämä vaan minun pohjanoteeraus?

Artikkeli Me, Myself and I julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

I can do it all – no I can’t. Työ ja lapsiperhearki pyörivät nyt oikein kivasti ja pari kertaa viikossa saan käytyä jumpassakin. Siihen kaikki aika pitkälti meneekin. Viime syksynä vähän tätä osasin aavistaakin, kun opiskeluita suunnittelin, mutta aikaa on naftisti muuhun, kuin työhön ja perhe-elämään. Muu on tässä kohtaa siis opiskelu ja blogin kirjoitus, taloprojektista puhumattakaan.. Käynnissä on ruuhkavuodet.

Tammi-maaliskuun olin teknisesti opintovapaalla hoitovapaan sijaan ja aloitin YAMK-opinnot. Sain suoritettua kolmessa kuukaudessa kaksi kurssia, joista toinen oli täysin itseopiskeltava kurssi. Tämän sain loppurutistuksella loppuun, kun koko muu perhe lähti toiselle paikkakunnalle sukuloimaan kokonaiseksi viikonlopuksi ja minä jäin kotiin. Sain kurssityön palautettua 10 minuuttia ennen perheeni paluuta kotiin. Mutta siis milloin seuraava yksinoloviikonloppu onnistuisi?! Ei ihan heti. En siis halua käyttää aikuisten aikaa opiskeluun iltaisin, kun lapset nukkuu ja aamulla minusta ei ole heräämään viideltä, jotta saisin edistettyä omia asioita ennen muun perheen heräämistä. Tämä oli tiedostettu haaste ja nyt yritän vähitellen löytää sieltä täältä aikaa seuraavien kurssien suorittamiseen. Syksylle olisi useita kursseja luvassa ja osassa ryhmätyöpakko, joten niihin kursseihin osallistuminen näyttää nyt kyllä heikolta.

Blogin kirjoittaminen. Hiljaista on ollut alkuvuoden jälkeen. Nyt alkaisi olla taas asioita kerrottavaksi, mutta vaikea löytää aikaa tällekään. Yritän tsempata tässä, sillä pyörät alkavat taas ehkä liikkua eteenpäin taloprojektimme suhteen. Vihdoin.

24 tuntia jaettavaksi

Ruuhkavuodet terminä resonoi nyt vahvasti minulla. Ruuhka ei ole minun tapauksessa kiirettä ja juoksemista paikasta toiseen. Meillä on hyvä systeemi puolisoni kanssa ja tehdään asiat yhdessä tai vuorotellen ja arki toimii hyvin. Ruuhka on ajan puutetta tai käytettävissä olevan ajan jakamista eri streamien välillä. Aika tai kaista ei riitä siis tekemään kaikkea missä haluaisi olevan mukana vaan tekemistä tulee priorisoida. Vuorokauden 24 tuntia pitäisi jakaa jotenkin perheen, leipätyön, unen, taloprojektin, harrastusten, opiskelun ja blogin välillä. Haastava yhtälö tai palapeli. Nostan hattua heille, jotka näitä edistävät yhtäaikaisesti ja onnistuvat!

Täytyy myöntää, että en kyllä edes yritä ”tehdä kaikkea”. En halua ajaa itseäni stressin kautta loppuun ja kokea riittämättömyyttä kaikilla elämäni osa-alueilla. Nuorempana ajattelin, että voisin olla sellainen henkilö, joka siihen pyrkii, mutta en koe nyt saavani sen tavoittelusta sellaista hyötyä millaista panostusta se vaatisi. Haluaisin yhä voida tehdä enemmän, mutta se onkin sitten taiteilua palkkatyöhön käytettävän ajan ja harrastamiseen ja opiskeluun käytettävän ajan välillä, sillä perheajasta en aio tinkiä ja unesta en voi. Eli ei vieläkään ihan sitä kaikkea saisi, mutta pienemmissä palasissa sopivalla kombolla voisi saavuttaa mielenkiintoisia lopputuloksia.

Tavoitteletko sinä kaiken saavuttamista vai onko sellainen käynyt mielessäkään?

Artikkeli I can do it all julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Talo

Moni asia on viilattu pitkälle taloprojektin kanssa. Talon oikovedokset ovat valmiina, lupakuvat ovat rakennusvalvonnassa kuittausta vaille valmiit, tontin maaperätutkimukset ovat valmistuneet ja talo pyörii valmiina meidän mielissämme. Rakentamisen aloitusajankohta vaan on auki. Taloprojektin ollessa nyt hiljaiselossa on aikaa keskittyä muihin asioihin.

Opiskelu

Opiskelut alkoivat tammikuussa ja ensimmäinen kurssi on pitkällä käynnissä ja seuraavia alkamassa lähiviikkoina. Opiskelut vievät aikaa, kuten oli tiedossakin, mutta vielä melko vähän opiskelu on vienyt aikaa pois perhe-elämältä. Pitkälti opintoihin on riittänyt arkipäivistä kuopuksen päiväunien ajat. Itsenäinen työskentely sujuu hyvin, mutta jonkin verran uuden oppimista on ollut ryhmätyön teko etänä kahdeksan muun ryhmäläisen kesken. Opintojen aiheet ovat onneksi mielenkiintoisia. Ensimmäisen kurssin teema on ilmastonmuutos syine, seurauksineen ja miten kaupunkialueilla muutokseen tulisi varautua ja vaikutuksia lieventää.

Kurssien kestäessä toista kuukautta niin tässä pohdin, että miten saan aikuiskoulutustukeen vaadittavat opintopisteet kasaan tästä alkuvuodelta kun olen opintovapaalla. Nyt ei siis rahaa tule mistään, ellen hae aikuiskoulutustukea. Tukea varten täytyy kuitenkin joka kuukausi saada 4:n opintopisteen verran kasaan opintoja. Pitänee ottaa valinnaisia opintoja mukaan tähän rinnalle, kerkesin asiasta jo tiedustella tutoropettajaltanikin.

Oma kunto

Alkuvuodesta on löytynyt aikaa on myös vähän harrastaakin, sen verran mitä keski-ikäistyvän kropan prakailuilta pystyn. Minulla tuntuu joku paikka olevan kipeä tai epäkunnossa vähän väliä. Loppuvuosi ja pitkälle tammikuuhun saakka yskin keuhkoputkentulehduksen kourissa pari kuukautta putkeen. Alkuvuodesta polvi kipuili ja muutama päivä sitten tuli noidannuoli, kun lykkäsin märkää lunta mäen päälle. Joko tosiaan ikä alkaa vaikuttaa tai sitten vanhempainvapaan aikana vähentynyt lihaskuntoilun määrä rapauttaa kroppaa ihan uudella tavalla.

Mutta siis, nyt kun valoisuus lisääntyy, niin päivät tuntuvat pidemmiltä ja tuntuu, että olisi enemmän tunteja päivässä jaettavaksi eri asioihin. Urheilemassa käyminen ei tunnu enää yhtä työläältä ajatukselta kuin talven pimeimpinä kuukausina. Kevättä kohti liikkuminen lisääntyy luonnostaan, kun lasten kanssa tai yksinkin viihtyy ulkona pidempiä aikoja. Kuntoilun kanssa tulee tehdä ryhtiliike tässä muutenkin, jotta salikortin kasvaville taksoille saa vastinetta ja ennen kaikkea kroppa pysyisi arjen menossa mukana.

Työt

Töihin palaamisen ajankohta häämöttää lähitulevaisuudessa. Huhtikuun alussa on paluu leipätyön pariin. Yksi keskustelu esihenkilön kanssa oli tammikuussa paluun ajankohdasta ja työn sisällön suunnitelmista ja maaliskuussa palataan vielä asiaan. Oli itse asiassa todella hyvä ja lupaava keskustelu ja sen myötä paluu töihin alkoi tuntua ihan kivalta asialta pitkän poissaolon jälkeen. Tehtävänkuva tulee vähän muuttumaan, mutta IT-alan konsultointitehtävistä ja asiakastyöstä on edelleen kyse.

Haikeutta töihin palaamisen suhteen tuo se, että tällaista taukoa työelämästä ei ole enää tulossa. Nyt on tämän vuoden ajan saanut viettää paljon aikaa pienten lasten kanssa, nukkua ajoittain päikkäreitä, tehdä blogijuttuja ja aloittaa opiskelutkin. Työ tulee viemään ison ajan päivästä keväästä eteenpäin niin elämäni rytmi muuttuu taas isosti.

Kevättä kohti

Kevättä kohti mennään ja paljon asioita on vielä tulossa opintovapaan/hoitovapaan aikana. Ensi viikolla risteilyhommaa perheen kanssa ja kyläilyä ystävien luona, maaliskuussa sukulaisvierailuita ja kuopuksen 1-vuotissynttärit ja reissu Lappiin. Opiskelua, unirytmin korjailua, kuopuksen unikoulua ja muita projekteja sitten kaikki ajat näiden välissä.

Artikkeli Alkuvuoden kuulumisia julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Hommat rullaavat nyt eteenpäin ja työpaikalle ilmoitin, että aikomus olisi opiskella hoitovapaa-ajan sijaan. Eli nyt alkuvuoden verran ainakin olisi tarkoitus olla opintovapaalla. Aikuiskoulutushakemus on lähettämistä vaille valmis ja opiskelun aloitus on ihan näinä päivinä. Aikuiskoulutustukea pystyy siis nyt vielä hakemaan opintoihin, jotka alkavat nyt tämän vuoden alussa tai kevään aikana. Hallituksella on omat suunnitelmat aikuiskoulutustuen lakkauttamiseksi, mutta mikäli minulle myönnetään tuki tätä uutta koulutusta varten niin tuleva lakimuutos ei koskisi minun opintovapaatani.

Läsnäoloilmoitus tehty

Vuoden lopussa ilmoittauduin läsnäolevaksi opintoihin kevätlukukaudelle. Olen käynyt läpi uusien opiskelijoiden muistilistaa eli tietoiskua lukuisista eri tunnuksilla kirjautumista vaativista palveluista, olen tilannut opiskelijakortin ja ladannut ryhmäni lukukausikalenterin. Olen nyt 38 vuotta vanha, mutta saan vähän väliä flash backeja 20-25-vuotiaasta minästä, joka teki kaiken saman silloin, vaikkakin vähemmän digitaalisesti. Opiskelun aloitus on jännää taas, vaikka opiskelijabileitä en tule näkemään tällä kierroksella, yksi kierros niitä riitti.

Minun YAMK-opintoni suoritetaan täysin netissä, joten minun ei tarvitse käydä oppilaitoksen tiloissa ollenkaan. Etäopiskelumahdollisuuksia on nykyään todella paljon tarjolla, kokonaisia koulutusohjelmia, kuten minunkin. Tämä mahdollistaa todella monenlaisen opiskelun ajasta tai paikasta riippumatta.

Opiskelua 0-2 vuotta

Minun koulutusohjelma on kahden vuoden ohjelma töiden ohessa opiskeltaessa. Kurssit ovat virtuaalisia ja mahdollista suorittaa kellonajasta riippumatta, vaikkakin jokin aikaikkuna kurssien suoritukselle on annettu. En voi siis ”tenttiä” tutkintoa puolessa vuodessa vaikka haluaisin ja, jos olisi siihen aikaa. Aiempaan KTM-tutkintooni verrattuna tässä kestävän kehityksen koulutusohjelmassa tulee olemaan varsin paljon kirjallisia tehtäviä pelkkien tenttien sijaan. Mikäli suoritan koko tutkinnon loppuun saakka, niin puolet tutkinnon laajuudesta tulee opinnäytetyön tekemisestä.

Se, miten pitkälle tämän tutkinnon kanssa menen, tulee riippumaan paljon siitä miten paljon aikaa pystyn opiskeluihin antamaan. Minulla on mielikuva opiskelemisesta töiden ohessa ja se voi olla kaukana todellisuudesta. Aiemmat kurssit ja lisäopinnot, joita olen töiden ohessa tehnyt ovat tapahtuneet kymmenisen vuotta sitten lapsettomassa elämäntilanteessa. Eli silloin oli aikaa opiskella ja keskittyminen asiaan kuin asiaan oli mahdollista enemmän kuin kymmenen minuuttia kerrallaan. Paljon on muuttunut omassa elämässäni.

Opistojen jatkumiselle on toki merkittävää myös kurssien mielenkiintoisuus. Haluan opintojen kautta oppia ennen kaikkea kierotaloudesta, kestävästä kehityksestä ja niiden soveltamisesta elinympäristöömme. Mikäli opintojen kautta en koe saavani tietoa mikä motivoi, inspiroi ja josta uskon muodostuvan työuraani kehittävää sisältöä niin en välttämättä jatka opintoja kovin pitkälle. Sitten voi miettiä taas mikä muu opintokokonaisuus voisi olla kiinnostavampi vai kannattaako jatkossa suorittaa vain yksittäisiä kursseja sieltä täältä ajan ja mielenkiinnon mukaan.

Nyt alkaa tämän alkuvuoden aikataulupalapeli. Lapsi tai lapset tulee saada yhtä aikaa päiväunille päivittäin, jotta minä saan yhden pätkän omaa aikaa opiskeluita varten! Ensimmäisenä olisi vuorossa perehdytyskurssi YAMK-opintoihin ja ensi viikolla alkaisi ihan oikeat opinnot.

Artikkeli Opiskelun aloitus julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Projektit etenevät

Isoja päätöksiä talokaupasta ja opiskelupaikan vastaanottamisesta on tehty viime viikkoina, mutta nyt asiat etenevät pienemmällä vaihteella rullaten eteenpäin. Taloprojektin suhteen keittiön suunnittelu ja kiintokalustesuunnittelu jatkuu ja yritämme päättää värivaihtoehtoja kaapistoihin. Alkuvuodesta on heti seuraavat tapaamiset näiden edistämiseksi, joten päätöksiä pitää pystyä pian jo tekemään.

Nykyinen koti menee myyntiin uudelleen alkuvuodesta ja teimme välityssopimuksen juuri uuden välittäjän kanssa. Joulun välipäiville on sovittu asunnon valokuvaus ja loppiaisen jälkeen laitetaan taas ilmoitus liveksi. Toivotaan todella, että saadaan meidän nykyinen ihana koti kaupaksi, jotta pääsisimme eteenpäin taloprojektin kanssa ja sopimaan toimitusaikatauluja talotoimittajamme Dekotalon kanssa ja kalenteroimaan mahdollista muuttopäivää.

Tammikuun alussa alkaa opiskelut ja se jännittää vähän. Aihe on mielenkiintoinen ja odotan ensimmäisten kurssien alkua todella, mutta ajan riittävyys lapsiperhearjessa on vielä vähän auki. Aloittamalla ja kokeilemalla selviää! Työpaikalle ilmoitin opiskeluajatuksesta ja tarvitsenkin heidän suostumuksen aikuiskoulutustuen hakemista varten. Hakemus siihen pitänee laittaa vetämään mahdollisimman pian.

Jouluvalmisteluita

Eikä siinä vielä kaikki, ei vuosi ole purkissa vielä. Joulu on vielä edessä! No, joulu ei ole projekti ja suorittamista, mutta ennen sitä on jonkun verran työtä edessä vielä. Lahjat hankittiin shoppailupäivänä kaikki yhdellä kerralla ja lahjojen paras osuus on vielä edessä; paketointi. Rakastan paketointia. Jos paketointia voisi tehdä palkkaa vastaan ja elättää sillä lapsiperhettä niin tekisin sitä työkseni. Mutta siis, paketointiprojekti on vielä edessä ja illat hupenee.

Kodin virittäminen joulutunnelmaan on enimmäkseen mieheni hommaa. Hän ripusti tänäkin vuonna ikkunoihin joulutähtiä ja valoja jo marraskuun puolella. Minä olen yrittänyt taas motivoida esikoistani jouluaiheiseen askarteluun siinä heikosti onnistuen, mutta hetkeksi innostuin asiasta itse kuitenkin.

Jouluisin vedämme pyhät ihan oman perheen kesken ilman sukulaisia, joten ruokapuoli menee ihan puhtaasti oman maun mukaan. Se vähentää huomattavasti kokkausstressiä, mutta toki juttuja pitää omaan joulupöytäänkin valmistella, ja osa hyvissä ajoin.

Meidän perheemme on sekaani-kasvis-vegaani -kombo, josta minä olen ainoa joka syö lihaa joskus. En syö sitä kuitenkaan juuri koskaan kotona, joten perinteistä kinkkua meillä ei kaivata, vaan teemme itse ja joskus hankimme valmista seitankinkkua. Kalaa ei kotona syödä myöskään, mutta olen aivan rakastunut vuosia sitten porkkalaan ja sitä teemme ison satsin minua ja puolisoa varten. Lapset ei diggaa siitä, vielä.
Minun tontilla on vuosittain saaristolaisleipien teko ja se on varmaan taas ensimmäinen ”joulukokkaus” joku ilta, kun pörssisähkö on halpaa Eli saaristolaisleipä, porkkala ja seitankinkku tehdään vähän ennen joulua ja kaikki loppu ruoka on sitten jouluaattona tehtävissä.

Joulun juhlintaa

Lukukauden päätös on aina koulussa ja harrastuksissa ja työpaikoilla varsinkin joulua ennen juhlittava asia. Ensi viikolla on esikoiseni päiväkodilla juhla aamutapahtumana ja bonuslasten joulujuhlallisuuksia on ollut jo kuluvalla viikolla koulussa ja harrastuksissa. Puolisoni työpaikalla järjestetään myös vuosittain pikkujoulut koko perheelle ja siellä vietimme tällä viikolla yhden iltapäivän. Mieheni jatkoi sieltä suoraan tyttärensä koululle tanssiaisia katsomaan.

Oma työnantajani taisi unohtaa lähettää kutsun työpaikan pikkujouluihin, mutta annettakoon anteeksi, olenhan vanhempainvapaalla. Kavereiden kanssa kuitenkin on parit pienet pikkujoulut tai näkemiset joulukuulle saanut järjestymään, ensi viikolla toinen niistä keikkailtaan huipentuen. Jouluaaton aattona olisi vielä yksi pikkujoulu-nyyttäri omassa taloyhtiössämme pihalla, mutta siitä eteenpäin alkaa joulun fiilistely pyhien ajaksi ja poistumme kotoa vain ulkoilemaan.

Artikkeli Loppuvuoden kuulumisia julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Ensisijaiseen hakukohteeseen olen 4. varasijalla, vain kaksi pistettä puuttuu hyväksymisrajasta. Mutta, toissijaisessa hakukohteessa pisteitä sain reippaasti enemmän pisteitä kuin olisi tarvinnut sisäänpääsyyn, eli saisin paikan, jos otan sen vastaan.

Viikolla, kun tulokset tästä toisesta hakukohteesta julkistettiin, en ollut saanut paikkaa. Syynä näkyi, etten olisi hakukelpoinen. Tämä oli ristiriidassa sen kanssa mitä alkusyksystä tarkistin itse koulutuksen järjestäjältä. Tähän koulutukseen ensisijainen hakijoiden koulutustausta olisi ollut insinööri, mutta olen KTM ja sen pitäisi riittää. Näissä YAMK-koulutuksissa käytetään ajoittain harkintaa taustan soveltuvuuden suhteen. Eli minulle oli kerrottu, että olisin hakukelpoinen taustastani huolimatta. Olin sen verran närkästynyt tuloksesta, että soitin opiskelijapalveluihin kysyäkseni asiasta. Toimitin heille kirjallisen kuittauksen hakukelpoisuudesta ja pum, iltapäivällä sähköpostissa luki, että olen saanut paikan koulutukseen. Alin hyväksytty pistemäärä oli 48 ja minä olin saanut ennakkotehtävistä 70 pistettä. Jännästi meni, mutta lopputulos positiivinen!

Nyt kun tulokset ovat tulleet, voisin melkein sanoa, että onneksi sain tämän toissijaisen vaihtoehdon. Aihealue on todennäköisesti hyödyllisempi minulle uramuutoksen suuntaa ajatellen. Olen jo KTM niin tradenomitutkinto ei tuo työkalupakkiini lisää juurikaan, mutta insinööritutkinto voisi tuoda uutta perspektiiviä asioihin ja tekemisen malliin. Joka tapauksessa, aihealue on mielestäni todella mielenkiintoinen ja jännää päästä opiskelumoodiin taas.

Se mitä opistojen aloitus muulle elämälleni tarkoittaa on vielä vähän auki. Meillä on alkamassa talonrakennusprojekti, joka tulee viemään paljon aikaa. Lapset ovat pieniä ja harrastusten määrä tulee vain kasvamaan nykyisestä omista urheilutavoitteista puhumattakaan. Eli ylimääräistä aikaa ei vanhempainvapaani jälkeen ole, joten jotain muutoksia täytyy tehdä, jos haluan panostaa opintoihin kohtalaisesti. Tunnistan excel-harjoituksen ja perhekalenterin synkronoinnin paikan tässä! Asioilla on tapana kuitenkin järjestyä lopulta, joten en nyt stressaa tätä liikaa vaan keskityn nyt tähän hetkeen, jo käynnissä oleviin projekteihin ja laatuaikaan perheeni kanssa.

Artikkeli Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Opiskeluprojektia motivoi haave tehdä merkityksellistä työtä. Olen IT-alalla työskennellyt jo kymmenen vuotta, mutta projektit joita teen, eivät tunnu aina merkityksellisiltä minulle. Mielenkiintoisia työni projektit ovat, mutta ne eivät välittömästi ”paranna maailmaa” vaikka välillisesti toki sitä voivat tehdä ajan kuluessa; digitalisaatio ja etätyövälineet ja paperiton toiminta jne.

Joten, opiskeluprojekti on keino tavoitella uramuutosta, tai ainakin suuntautumisen muutosta. Olisi mielenkiintoista työskennellä projekteissa, joissa projektin tuotos edistää maapallon elinkelpoisena säilymistä tai olisin mukana työstämässä jotain ratkaisua tai toimintamallia, joka skaalautuessaan kuluttajille tai yrityksille vähentäisi päästöjä, muuttaisi kulutustottumuksia tai ratkaisisi jonkun kiperän ongelman, johon ei aiemmin ole löytynyt ratkaisua. Konsulttiuraa en ole haaskaamassa vaan koen, että projektien ja asiakkaiden valinnalla voisi tehdä jo paljon. Jos projektien suuntaus ei onnistu nykyisen työnantajan puolella niin työpaikan vaihto voi olla edessä.

Osallistuin syksyn 2023 yhteisvalintaan ja hain pariin kiertotaloutta ja kestävää kehitystä käsittelevään yamk-opiskelupaikkaan. Valinnan tulokset julkistetaan kuluvan viikon perjantaihin mennessä, joten nyt on jännitän sitä, että saanko opiskelupaikan vai en.

Artikkeli Opiskeluprojekti julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Olen elämääni todella tyytyväinen. Olen saanut ja saavuttanut paljon ja asiat ovat oikein mukavasti. Elämä olisi hyvää, vaikka asiat jatkuisivat nykyisellään pitkälle tulevaisuuteen! Mutta, tavoitteita saa ja pitää olla

Tällä hetkellä iso tavoite on oman omakotitalon suunnittelu ja toteutus. Se on ollut minulla ja puolisollani puheissa jo usean vuoden ajan, mutta vasta keväällä 2023 aloimme ajaa asiaa eteenpäin. Nyt, puoli vuotta myöhemmin asiat alkavat vähitellen konkretisoitua. Siitä lisää pian!

Taloprojektin lisäksi haaveilen merkityksellisestä työstä. Lasten myötä ja muutenkin, maapallon tulevaisuus ja elinkelpoisuus ovat mietityttäneet paljon. Onko meillä elinkelpoinen paikka asua vielä parin vuosikymmenen päästä.. Ilmastoahdistuksen myötä haluaisin tehdä työkseni jotain no, ilmastoystävällistä ja kestävään kehitykseen ja uusiin innovaatioihin liittyvää, jotain millä on oikeasti merkitystä tulevaisuuden kannalta. Tämä unelma oman työni muutoksesta kulkee eteenpäin mahdollisten opiskeluhaaveiden myötä. Nyt vanhempainvapaalla olisi ollut aikaa opiskella, mutta olen ollut liian ”kiireinen” aloittaakseni avoimen väylän kautta… No, tästäkin lisää myöhemmin.

Haaveita ja tavoitteita on lisäksi fyysiseen kuntoon liittyvät tavoitteet ja varallisuuden kehittämiseen liittyvät asiat perhettä ja parisuhdetta unohtamatta. Nämä kaikki ei ole välttämättä prioriteettijärjestyksessä, mutta ovat asioita, joita mietin ja joista tulen tännekin varmasti kirjoittamaan lisää.

Artikkeli Haaveet ja tavoitteet julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.