Tein etukäteen paljon suunnitelmia tälle vapaalle viikolle. Opiskelua, kaappien läpikäymistä, varaston tyhjennystä ja ylimääräisten tavaroiden myyntiä, urheilua, aftereita kavereiden kanssa ja unta, paljon unta sekä äitienpäivänä saadun hierontalahjakortin lunastaminen. Paljon oli siis ohjelmaa ja tavoitteita, miniprojekteja siellä täällä.

Ja kuinkas kävikään? Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen viisi tuntia somen selausta taustalla televisio päällä ilman, että edes katsoin siihen suuntaankaan. Toisena iltana sentään oli ryhmäliikuntaa salilla ja sen jälkeen rentoutumista sohvalla, puhelin kädessä. Kolmantena päivänä oli työjuttu, mistä artikkelin otsakekuvakin on otettu niin tuli laitettua ihan työvaatteet päälle ja lisäksi ilta meni ihanan sosiaalisesti sovituilla kaveritreffeillä. Neljäntenä päivänä tuli itsetuntokriisi töiden kanssa ja kompensoimiseksi tein töitä iltaan saakka. Loppuilta puhelin kädessä sohvalla. Ei täysi success.

On se jännä miten puhelin vie mennessään! Toki, moni asia on itsekurista ja päätöksistä kiinni, mutta tuo viikko meni vähän kuin ohi ilman mitään edistystä aiottujen miniprojektien suhteen. Toki oli ihana vaan olla myös ilman vastuita, mutta kotona oli kieltämättä todella hiljaista ja oli perhettä ikävä. Ei minusta enää olisi yksineläjäksi.. Seuraavalla viikolla saa taas murehtia sitä miten ei ole aikaa toteuttaa mitään to-do -listalta.

Löytyykö vastaavia kokemuksia vai oliko tämä vaan minun pohjanoteeraus?

Artikkeli Me, Myself and I julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Talo

Moni asia on viilattu pitkälle taloprojektin kanssa. Talon oikovedokset ovat valmiina, lupakuvat ovat rakennusvalvonnassa kuittausta vaille valmiit, tontin maaperätutkimukset ovat valmistuneet ja talo pyörii valmiina meidän mielissämme. Rakentamisen aloitusajankohta vaan on auki. Taloprojektin ollessa nyt hiljaiselossa on aikaa keskittyä muihin asioihin.

Opiskelu

Opiskelut alkoivat tammikuussa ja ensimmäinen kurssi on pitkällä käynnissä ja seuraavia alkamassa lähiviikkoina. Opiskelut vievät aikaa, kuten oli tiedossakin, mutta vielä melko vähän opiskelu on vienyt aikaa pois perhe-elämältä. Pitkälti opintoihin on riittänyt arkipäivistä kuopuksen päiväunien ajat. Itsenäinen työskentely sujuu hyvin, mutta jonkin verran uuden oppimista on ollut ryhmätyön teko etänä kahdeksan muun ryhmäläisen kesken. Opintojen aiheet ovat onneksi mielenkiintoisia. Ensimmäisen kurssin teema on ilmastonmuutos syine, seurauksineen ja miten kaupunkialueilla muutokseen tulisi varautua ja vaikutuksia lieventää.

Kurssien kestäessä toista kuukautta niin tässä pohdin, että miten saan aikuiskoulutustukeen vaadittavat opintopisteet kasaan tästä alkuvuodelta kun olen opintovapaalla. Nyt ei siis rahaa tule mistään, ellen hae aikuiskoulutustukea. Tukea varten täytyy kuitenkin joka kuukausi saada 4:n opintopisteen verran kasaan opintoja. Pitänee ottaa valinnaisia opintoja mukaan tähän rinnalle, kerkesin asiasta jo tiedustella tutoropettajaltanikin.

Oma kunto

Alkuvuodesta on löytynyt aikaa on myös vähän harrastaakin, sen verran mitä keski-ikäistyvän kropan prakailuilta pystyn. Minulla tuntuu joku paikka olevan kipeä tai epäkunnossa vähän väliä. Loppuvuosi ja pitkälle tammikuuhun saakka yskin keuhkoputkentulehduksen kourissa pari kuukautta putkeen. Alkuvuodesta polvi kipuili ja muutama päivä sitten tuli noidannuoli, kun lykkäsin märkää lunta mäen päälle. Joko tosiaan ikä alkaa vaikuttaa tai sitten vanhempainvapaan aikana vähentynyt lihaskuntoilun määrä rapauttaa kroppaa ihan uudella tavalla.

Mutta siis, nyt kun valoisuus lisääntyy, niin päivät tuntuvat pidemmiltä ja tuntuu, että olisi enemmän tunteja päivässä jaettavaksi eri asioihin. Urheilemassa käyminen ei tunnu enää yhtä työläältä ajatukselta kuin talven pimeimpinä kuukausina. Kevättä kohti liikkuminen lisääntyy luonnostaan, kun lasten kanssa tai yksinkin viihtyy ulkona pidempiä aikoja. Kuntoilun kanssa tulee tehdä ryhtiliike tässä muutenkin, jotta salikortin kasvaville taksoille saa vastinetta ja ennen kaikkea kroppa pysyisi arjen menossa mukana.

Työt

Töihin palaamisen ajankohta häämöttää lähitulevaisuudessa. Huhtikuun alussa on paluu leipätyön pariin. Yksi keskustelu esihenkilön kanssa oli tammikuussa paluun ajankohdasta ja työn sisällön suunnitelmista ja maaliskuussa palataan vielä asiaan. Oli itse asiassa todella hyvä ja lupaava keskustelu ja sen myötä paluu töihin alkoi tuntua ihan kivalta asialta pitkän poissaolon jälkeen. Tehtävänkuva tulee vähän muuttumaan, mutta IT-alan konsultointitehtävistä ja asiakastyöstä on edelleen kyse.

Haikeutta töihin palaamisen suhteen tuo se, että tällaista taukoa työelämästä ei ole enää tulossa. Nyt on tämän vuoden ajan saanut viettää paljon aikaa pienten lasten kanssa, nukkua ajoittain päikkäreitä, tehdä blogijuttuja ja aloittaa opiskelutkin. Työ tulee viemään ison ajan päivästä keväästä eteenpäin niin elämäni rytmi muuttuu taas isosti.

Kevättä kohti

Kevättä kohti mennään ja paljon asioita on vielä tulossa opintovapaan/hoitovapaan aikana. Ensi viikolla risteilyhommaa perheen kanssa ja kyläilyä ystävien luona, maaliskuussa sukulaisvierailuita ja kuopuksen 1-vuotissynttärit ja reissu Lappiin. Opiskelua, unirytmin korjailua, kuopuksen unikoulua ja muita projekteja sitten kaikki ajat näiden välissä.

Artikkeli Alkuvuoden kuulumisia julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.

Tammikuuilmiö on terminä tuttu sijoitusmaailmasta. Pörssissä tammikuuilmiö on sitä, että pörssikurssit nousevat suurella todennäköisyydellä tammikuussa, kuten muun muassa sijoittaja.fi asiaa kuvaa. Pörssisijoittaminen on yksi kiinnostuksen kohteeni ja nyt arvostan tämän ilmiön olemassaoloa ja pohdin kuun vaihdetta lähestyessä teenkö jotain peliliikkeitä sillä puolen. En ole nyt kuitenkaan tähän ilmiöön sen enempää pureutumassa.

Tammikuussa tapahtuu muutenkin kummia. Ihmisiin iskee hullun lailla halu päästä kuntoon ja terveellisten elämäntapojen äärelle. Ymmärrän kyllä, että jouluruoat ja loppuvuoden alkoholimaistelu saattaa jättää jälkeensä turvotuksen, josta tarvitsee päästä yli polttamalla kaloreita urheilun avulla. Jalon ajatuksen ja tavoitteiden myötä paljon ihmisiä virtaa kuntosaleille näin tammikuussa.

Minä olen ollut jollain tapaa yskäinen ja flunssainen marraskuun alusta saakka ja nyt vihdoin olen tervehtynyt niin, että ole itse palailemassa liikunnan pariin. Olen harrastanut kuntosalilla ja jumpissa käymistä useiden vuosien ajan säännöllisesti, mutta nyt tuli vuodenvaihteen yli ulottuva tauko. Tällä viikolla uskaltauduin kuntosalille siis pitkästä aikaa ja järkytyin saman tien.

En ehkä ennen ole huomannut tätä alkuvuoden urheiluintoa tässä mittakaavassa, mutta nyt kuntosalilla oli ihmisiä kuin yökerhossa – ennen koronaa. Populaa oli pilvin pimein ja lähes kaikkiin laitteisiin oli jonoa. Hienoa, että ihmiset haluaa harrastaa, mutta nyt odotan, että tämä tammikuuilmiö loppuisi ja ihmiset palaisivat arkirutiineihinsa.

Saatan kuulostaa ikävältä näin kirjoittaessani. Kuntosalilla käyminen oli lievästi ahdistava kokemus tällä kertaa, mutta jatkan jumpissa käymistä sillä niihin ainakin pääsee, jos vaan varaa paikan ajoissa. Katsotaan salihommia taas helmikuun puolella.

Artikkeli Tammikuuilmiö julkaistiin ensimmäisen kerran Projektit Elämässäni.